28.6.2015 Sunnuntai

Lähdimme, kuten oli suunniteltu veneretkelle Poroluotoon. Länsituuli oli melko navakka. Kuten olen aiemmin maininnut, on veneily harrastuksena vasta alkutekijöissään. Mieheni ja minun välinen kommunikaatio ei toimi näissä asioissa toivotulla tavalla.

Tarkoitus oli laittaa Seiskari ankkuriin. Menin mieheni pyynnöstä veneen uimatasolle ja otin isokokoisen ankkurin (meillä ei ole automaattista ankkurinlaskijaa, mikä olisi kätevä!). Niin heitin oikealla hetkellä ankkurin mereen, mutta se upposikin sinne kokonaisuudessaan, sillä se ei ollut missään kiinni. Sinne meni useamman sadan euron ankkuri. Kiivaan keskustelun jälkeen totesin, ettei minusta ole veneilijäksi ja loppupäivä meni hiljaisuuden merkeissä. 

Olin ymmärtänyt ohjeen väärin, minun olisi pitänyt hakea veneen keulasta toinen ankkuri, sitoa se kiinni ja heittää. Jouduimme lähtemään pois, sillä pienempi ankkuri ei pitänyt venettä paikoillaan. Jotenkin merellä hermot kiristyvät helpommin kriittisissä tilanteissa. Vannoin kyllä, että Seiskariin en enään astu.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Paarma-ansa