Yllätysvieras kaukaisilta mailta

6.7.7.2019 Lauantai-sunnuntai

Sunnuntaina olin taas vakiohommissani, hakettamassa. Koska olen kahdesti selkäleikattu invalidi, käytän tarttumapihtejä apunani tarvittaessa. Kun risuja syöttää koneeseen, voi tarttumapihdeillä niitä nostaa kumartumatta. Kumartuminen juuri rasittaa jäykistettyä selkää. No, tuoreet risut sisältävät lehdissään paljon klorofylliiniä, joka on omiaan tukkimaan laitteen hammasratasta. Ajattelin, että auta ihan vähän tarttumapihdeillä. Kuinka ollakkaan, hammasratas sieppasi pihdit kitaansa ja kone tietenkin jämähti totaalisesti! 

Mietin tuskaisena, miten uskallan tämän miehelleni kertoa. Yritin väkisin kiskoa pihtejä pois onnistumatta. Lopulta minun oli kerrottava ja mies ihmetteli kuinka ihminen voi olla noin tyhmä. On totta että otan herkästi turhia riskejä. Mies harkitsee asioita aina kunnolla, eikä hän sitten yleensä mokaakkaan. Aikani miestäni mielisteltyä hän alkoi purkamaan laitetta, mikä ei ollutkaan helppo homma. Mutta lopuksi saimme pihdit pois sieltä ja tulipahan samalla rasvattua koneen osat. Lupasin jatkossa olla varovaisempi.

Edellisiltana istuessamme paljussa ja miettiessämme pitäisikö meidän lähteä saman tien Sveitsiin katsoman sairaalaan joutunutta lapsenlastamme, lähestyi mereltä moottorivene. Sieltä saapuivat yllättäen veljeni, hänen poikansa ja pojan eno. Eno oli tullut Suomeen lomailemaan Madagaskarilta saakka. Tässä tapauksessa eno oli kuusi vuotta sisarenpoikaansa nuorempi.

Eno ei ollut aiemmin käynyt Suomessa. Toppatakkiin oli hän verhoutunut ja nauttikin sitten paljun lämmöstä. 

Mies teki verkonselvityspaikan. He saivat verkoilla muutaman ahvenen. 

Hakettaja pihdit kidassaan

Etualalla uutta haketta. Mies pilkkoo kuormalavoja paljun lämmikkeeksi.